Harjoittelijana LITTLEBIT DESIGNin pajassa

Harjoittelija Sari kirjoitti ajatuksiaan ensimmäisen harjoitteluviikon jälkeen: Opiskelen ensimmäistä vuotta KSAO:ssa Koru- ja pienesinevalmistajaksi (artesaani). Saan tutustua työharjoittelussa Jensen`s workshopiin, Littlebit Design-korusarjan tuotantoon sekä tietysti pomoon, korumalliston luojaan Anniin. 

Ensimmäisenä päivänä sain todeta ettei päivistä harjoittelijana voi tulla kovin tylsiä sillä Anni on yhtäkuin asennetta, väriä ja poweria. Siis oikea the Persoona. Annilla on jalat maassa eikä romanttisia putiikkipuheita kannata odottaa. Koruarkikin on täyttä työtä ja pienyrittäjän taistelua pitääkseen leivän perheen pöydässä. Asiat selviävät juurta jaksaen välillä kysymättäkin, asioista kun puhutaan kokoajan avoimesti. Yritys itsessään on minusta vaikuttava näky mustavalkoisine sisutuksineen etenkin kun minulle niin mieluinen kierrätysmateriaali on päässyt loistoon sisustuksessa Annin taitavissa käsissä. 

Korut ovat selkeitä ja tyylikkäitä. Ne edustavat hyvin oivallusta, jossa ei yritetä survoa kaikkea maan ja taivaan väliltä yhteen koruun ja toivotaan että ne myyvät kaikessa runsaudessaan. Littlebit Design-korut edustavat hyvin sanontaa "vähän on paljon". 

Kansainvälisyys on vahvasti osana yrityksen arkea sekä imagoa. Korujen teksteissä suomenkielikin esiintyy vahvasti hauskoina teksteinä, kuten huikea kansallissana "perkele". Odotan mielenkiinnolla tulevia harjoittelupäiviä ja odotan saavani aimoannoksen asennetta sekä kaunistelematonta tietoa pienyrittäjän kivikoista karikoista. Haluan myös kokea tietynlaisen rutiinin joka liittyy korujen sarjatuotantoon.

Harjoittelija Heli kirjoitti: Työssäoppimaan Taideruukin miljööseen, no mikä jottei!

Alunperin Taideruukki oli ollut itselle vieraampi kohde, kuten vähän Kuusankoskikin missä Taideruukki sijaitsee. Kuusankoskelle olen eksynyt aiemmin lähinnä kirppistelyn merkeissä kuten myös tehdasmiljöön Ruukinportin kirpputorille. Annin tuotoksia olin aiemmin etäisesti seurannut fb:ssa.

Luokkakaverini Sarin kanssa päätettiin käydä hiihtolomalla tutkimusreissulla Taideruukissa ja tutustuttiin samalla Anniin. Sarin kanssa opiskellaan Ksaossa Koru- ja pienesinevalmistuksen artesaaneiksi. Anni sopivasti tarvitsi harjoittelijoita avukseen, kun me etsittiin harjoittelupaikkaa. Perinteisesti harjoittelut suoritetaan yhtäjaksoisesti ja yhdessä samassa kohteessa, mutta itse mielelläni kerään harjoittelut kasaan erilaisissa harjoittelupaikoissa. Tällä kertaa otin mielelläni vastaan harjoittelupaikan höpsöstä koruputiikista ja saada tietoa yleisesti kaikesta mahdollisesta luovalla alalla yrittämiseen liittyvästä ja sen aloittamiseen. Korunvalmistuksen suhteen ei niinkään vaan mitä tulee yrittämiseen ja toimintaan Taideruukissa. Harjoittelun näyttönä ajateltiin Sarin kanssa artesaaniopiskelijasta artesaaniyrittäjäksi -vinkkipankkia, johon kerätättäisiin kaikesta tietoa Annin case studyn avulla. 

Ympäristönä vanha tehdasalue houkutti aikanaan Annia ja nyt myös meitä. Pelkästään Annin ja kumppaneiden kekseliäästi sisustamasta avoimesta aulataukotilastakin tulee hyvä fiilis ja joka houkuttaa jäämään. 

Nyt on ensimmäinen viikko takana ja ensimmäisten päivien perusteella voin sanoa, että harjoittelu on ollut sitä mitä odotin ja oman oppimisen kannalta toivoinkin. Haastattelun ohessa ollaan kasattu koruja tilauksiin sekä varastojen täydennykseksi, joka on sitä helppoa “aivot narikkaan” hommaa tässä harjoittelussa. 

Anni on avoimesti kertoillut omasta yrityshistoriastaan ja yritysfilosofiasta, käytännöistä yms. Annin ulospäinsuuntautuneisuus on tehnyt haastattelusta helppoa. Annin ja Ulfin yritys on tuore, jolloin aloittamisen haasteet on vielä tuoreessa muistissa. Omaa yrittäjyyttä olen ennenkin pohtinut, mutta näiden päivien aikana sitäkin enemmän. Jokaisen joka sitä miettii olisikin hyvä tutustua saman alan yrittäjiin ja punnita omat rahkeet. Yrittäminen ei ole helppoa, mutta siinä voi pärjätä, jos on tahtoa, halua ja hulluutta. Usko omiin kykyihin ja Annin ajatus “muutos on pysyvää” kantaa.

Annia jäi hymyillyttämään...
Kiitos Sari ja Heli!